Kristuksen ylösnousemus

(1. Kor. 15:)

1. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte.

2. Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet.

3. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut:

Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan,

4. hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan,

5. ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.

6. Sen jälkeen hän näyttäytyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa mutta jotkut ovat jo nukkuneet pois.

7. Sitten hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.

8. Viimeiseksi kaikista hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikään kuin keskonen.

9. Sillä minä olen apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

10. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani.

11. Olipa siis kyse minusta tai heistä, näin me julistamme, ja näin te olette uskoneet.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Kor. 15:1-11)

Kristuksen ylösnousemus

1. Tämä luku on omistettu ylösnousemukselle, jonka olemassaolon jotkut korinttolaiset kiistivät (j.12). Paavali tähdentää ensin "evankeliumin" totuutta. He eivät olleet ottaneet vastaan mitään vierasta oppia, vaan evankeliumin, ja siinä he olivat vielä pysyneet. Paavali lähtee liikkeelle aina tästä - evankeliumista, jota hän julisti. Sanonta "minä johdatan teidät tuntemaan" saattaa sisältää aavistuksen verran nuhdetta, koska se oli tarpeen. Ks. sama sanonta 12:3:ssa, 2 Kor 8:1:ssä.

2. Ihminen pelastuu Kristuksen evankeliumin välityksellä, ja siitä kiinni pitämällä hän voi elää jatkuvasti pelastuksen piirissä. Kaikki uskovat ovat tulleet sisälle Jumalan valtakuntaan, mutta se ei välttämättä takaa siellä pysymistä. Elleivät korinttolaiset pitäisi kiinni siitä sanomasta, joka heille oli julistettu, vaan hylkäisivät esimerkiksi uskon ylösnousemukseen, heidän uskonsa olisi ollut turhaa. Vrt. jae 17.

3. Myös jakeessa 11:23 apostoli kirjoittaa asiasta, jonka hän oli saanut tietää ilmestyksessä. Tässä on tärkeätä se, ettei sanoma ollut suinkaan Paavalin omaa keksintöä. Hän vain välitti Jumalan totuutta, hänelle uskottuja tosiasioita.

4. "Hautaaminen" mainitaan sekä Jeesuksen kuoleman että hänen ylösnousemisensa aitouden tähdentämiseksi. Tästä ei käytetä sanontaa »kirjoitusten mukaan», kuten kuolemasta ja ylösnousemuksesta, sillä hautaaminen oli vain niiden välivaihe. Se ei kuitenkaan ole mikään epäoleellinen rengas kristittyjen antamien todistusten ketjussa. Kaikki neljä evankeliumia korostavat tätä tosiseikkaa. Evankeliuminkirjoittajien lisäksi ainoastaan Paavali mainitsee Jeesuksen hautaamisen (Apt 13:29; Room 6:4; Kol 2:12). "Hän nousi kuolleista", oikeastaan 'hänet on herätetty', siis Jumala on herättänyt hänet. Verbin aikamuoto osoittaa, että nyt Jeesus elää.

5. Paavali mainitsee kolme ilmestymistä yksittäisille henkilöille ja kolme ryhmille. Näiden ilmestymisten ajankohtaa ei mainita. "Keefaalle" (Pietarille) näyttäytyminen on todennäköisesti se, joka mainitaan Luuk 24:34:ssä, mutta samalle opetuslapselle ilmestymisestä kerrotaan myös Joh 21:7 ss. "Niille kahdelletoista" ilmestymisestä puhutaan seuraavissa kohdissa: Matt 28:16-20; Luuk 24:36 ss.; Joh 20:19 ss.

6. Tätä ei ole evankeliumeissa mainittu, mutta se, että useimmat heistä olivat elossa Paavalin kirjoittaessa tätä, on kiistämätön todiste tiedon paikkansa pitävyydestä. Korinttolaiset pystyivät itse tutkimaan, oliko asia niin kuin apostoli kirjoitti.

7. Tämä oli se "Jaakob", jota sanottiin Herran veljeksi (Gal 1:19). Hän oli Jerusalemin ensimmäinen seurakunnanjohtaja (Apt 15:13). Ilmestyminen on mainittu ainoastaan tässä, ja se selittää, miksi Jeesuksen veljet olivat mukana yläsaliin kokoontuneessa joukossa (Apt 1:14). Aikaisemmin Jeesuksen veljet eivät olleet uskoneet häneen (Joh 7:5). Paavali tutustui sekä Jaakobiin että Pietariin ensimmäisellä käynnillään Jerusalemissa (Gal 1:18 ss.).

8. Paavali muuttui yhdessä hetkessä vainoojasta apostoliksi. Hän kuvaa itseään näin korostaakseen olevansa toisenlainen kuin ne, joille Jeesus oli näyttäytynyt. Nämähän olivat hänen veljiään tai apostoleja ja niitä, jotka olivat tulleet Jumalan lapsiksi uskomalla Jeesukseen. Jerusalemin seurakunta oli Paavalille aina "Jumalan seurakunta" (Gal 1:13), vaikka hän ajoittain saikin osakseen voimakasta vastustusta siellä. Hän ei milloinkaan unohtanut vainonneensa Jumalan seurakuntaa (vrt. Gal 1:13; 1 Tim 1:13 ss.; Apt 26:9 ss.).

10. "Jumalan armo", joka teki Paavalista sen, mikä hän oli, on ansaitsematonta hyvyyttä, jonka tähden innokkaimmasta vainoojasta tuli mitä innokkain Jeesuksen palvelija.

11. Paavali lopettaa itsensä vertaamisen muihin apostoleihin ja ryhtyy käsittelemään todisteita Jeesuksen ylösnousemuksesta. Olipa sitten kysymys Paavalista (j. 9) tai muista (Keefaasta, niistä kahdestatoista, ensimmäisistä opetuslapsista, Jaakobista - j. 5 ss.), he julistivat samaa (j. 3), ja juuri tämän sanoman korinttolaiset olivat uskossa vastaanottaneet (j. 2). Julistajien kesken vallitsi tässä asiassa täydellinen yhteisymmärrys. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ristiinnaulittu ja kuollut Jeesus oli noussut kuolleista. Tämä uskottiin myös seurakunnissa - sekä Jerusalemissa että Korintossa. Kristus oli näyttäytynyt näille kaikille ylösnousseena, ja tämä sama ylösnoussut Vapahtaja oli heidän julistuksensa ydin, Apt 17:18. 

Sivun alkuun