Jeesus parantaa kymmenen spitaalista
Jeesus parantaa kymmenen spitaalista
(Luukas 17)
11. Ollessaan matkalla Jerusalemiin Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla.
12. Kun hän oli menossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä jäivät seisomaan loitommaksi,
13. korottivat äänensä ja huusivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"
14. Heidät nähdessään Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Ja mennessään he puhdistuivat.
15. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen,
16. heittäytyi kasvoilleen Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen.
17. Niin Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat?
18. Eikö ollut muita, jotka olisivat kääntyneet takaisin ylistämään Jumalaa, kuin tämä muukalainen?"
19. Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on parantanut (pelastanut) sinut."
(Novum
jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 17:11-19)
Jeesus parantaa kymmenen pitaalista
11. Karavaanit kulkivat Galileasta etelään joko Samarian tai Perean kautta. Jeesus käytti kolmatta tietä ja kulki näiden maakuntien välistä rajaa. Samarialaisilla ei ollut mitään sitä vastaan, että ihmiset matkustivat Jerusalemista pohjoiseen, mutta he eivät olleet hyvillään, kun näkivät heidän vaeltavan etelään tuota kaupunkia kohden (9:51-56).
12. Laki määräsi, että pitaalisten oli pysyttävä erillään terveistä ihmisistä. Heidän piti asua keskenään »leirin ulkopuolella». Merkiksi sairaudestaan heidän oli käytettävä rikkinäisiä vaatteita ja jätettävä hiuksensa hoitamatta ja partansa ajamatta. Kun he kohtasivat jonkun, heidän tuli kiinnittää ajoissa tämän huomio puoleensa huutamalla »saastainen» (3 Moos 13:45-46). Oli erilaisia käsityksiä siitä, miten kaukana heidän täytyi pysytellä terveistä ihmisistä. Toisten mukaan sopiva etäisyys oli neljä kyynärää, toisten mielestä sata kyynärää. Pitaaliset asuivat usein yhdessä (2 Kun 7:3). Nämä kymmenen pitaalista tulivat niin lähelle kuin uskalsivat, ja sitten he huusivat apua. He olivat kaupungin ulkopuolella, mutta lähellä tietä, jota ihmiset kulkivat kaupunkiin.
13. He olivat selvästikin kuulleet aikaisemmin puhuttavan Jeesuksesta ja hänen kyvystään tehdä ihmeitä, ja he pitivät häntä profeettana. He eivät suoranaisesti pyytäneet parantamista, mutta sitä he tietenkin kaipasivat.
14. Jeesus ei sanonut, että he olivat parantuneet. Hän käski heidän mennä näyttämään itseään papeille. Tämä pitaalista parantuneen piti tehdä (3 Moos 14:2). Papin piti julistaa hänet terveeksi tutkittuaan hänet (3 Moos 14:3). Sanoessaan näin Jeesus koetteli heidän uskoaan, ja he tottelivat hänen sanaansa.
15. Parantuminen tapahtui jo ennen kuin pappi oli julistanut hänet terveeksi. Miehen parantumista seurasi välittömästi Jumalan ylistäminen ja Jeesuksen kiittäminen (j. 16).
16. Se, että tämä pitaalinen oli samarialainen, osoittaa yhteisen sairauden ja kärsimyksen murtaneen juutalaisten ja samarialaisten välillä tavallisesti vallitsevat kansalliset muurit. Olisi luullut tämän samarialaisen olleen viimeinen, joka tulisi kiittämään juutalaista, mutta hän oli ensimmäinen, ja ilmeisesti myös ainoa. Se, joka ei kiitä heti, ei yleensä kiitä myöhemminkään.
17. Kaikilla olisi ollut sama syy kiittää, koska he olivat olleet sairaita ja tulleet terveiksi Jeesuksen sanan voimasta. Ei ollut epäilystäkään siitä, kuka heidän parantajansa oli. Mutta luultavasti ne yhdeksän muuta olivat niin onnellisia uudessa olotilassaan, että täysin unohtivat kiittää Jeesusta, joka oli muuttanut heidän elämänsä.
18. Heidän käyttäytymisensä ei osoita vain kiittämättömyyttä Jeesusta, heidän parantajaansa kohtaan, vaan myös tietämättömyyttä Jumalan rakkaudesta, joka oli ilmennyt tapahtuneessa. Samarialainen antoi Jumalalle kunnian ylistämällä häntä suurella äänellä (j. 15).
19. Usko oli tuonut samarialaisen Jeesuksen luo sekä ensimmäisellä kerralla niiden yhdeksän seurassa että toisella kerralla, kun hän tuli yksin. Hän sai kuulla jotakin, mitä muut eivät kuulleet: hänen uskonsa oli pelastanut hänet.